Puhe ”Ihmisen parhaaksi” tunnustusjuhlaan 2.10.2024
Minulle on suuri kunnia saada tunnustus työstä, jota olen tehnyt ihmisen parhaaksi.
Olen halunnut tehdä sitä aina juuri ihmisen parhaaksi. Minun haluni ja tahtoni ovat nousseet sekä hoitajan että omaisen kokemuksista sekä suuresta halusta muuttaa asioita siihen suuntaan, että kaikkein heikompienkin olisi mahdollista saada hyvä elämä. Niidenkin, joilta ei edes aina kysytä mikä olisi parasta juuri sinulle.
Tunnustus on henkilökohtaisella tasolla minulle valtavan iso ja merkityksekäs asia. Se on merkityksekäs myös sen vuoksi, että se antaa ikäihmisten perhehoidolle sille kuuluvaa arvoa sekä huomiota. Haluankin kiittää arvoisaa valitsijaraatia ja minua tunnustuksen saajaksi ehdottaneita siitä, että halusitte antaa tunnustuksen ikäihmisten perhehoidon parissa tekemälleni kehittämistyölle.
Haluan omalla toiminnallani olla turvaamassa sitä meille kaikille tärkeintä; kotia, perhettä, vapautta ja rakkautta myös silloin kun esimerkiksi muistisairaus alkaa muodostaa rajoja ihmisen omannäköisen elämän toteutumiselle. Kuten sanotaan ”ihmisen ei tarvitse muuttaa sitä mitä näkee, vain sen kuinka sitä katsoo”: Vanhuus ei ole sairaus, vaan rikas elämänvaihe, jonka pitäisi olla meille jokaiselle omanlainen.
Perhehoito ja perhehoitajat toimivat myös IHMISEN parhaaksi. Perhehoito tukee ikääntynyttä ja hänen omaisiaan. Kuten eräs perhehoidossa asuva herra tuumasi muistin jo hankaloittaessa kommunikointia: ”Kosketus on kieli, jota kaikki ymmärtävät.” Ihmisen kärsimystä lieventää parhaiten aito ja arvostava kohtaaminen sekä kosketus. Perhehoidon voima ja vahvuus ovat tavallisessa perhe-elämässä, kodissa, tuessa ja turvassa sekä aidossa kiireettömässä kohtaamisessa. Me kaikki ihmiset tiedämme,kuinka tärkeää on saada tuntea itsensä arvokkaaksi ja oma olemassaolo merkityksekkääksi. Me kaikki hoitajat tiedämme, että suurin ihmisten kärsimystä lievittävä tekijä on se, kuinka tulee kohdatuksi ja kosketetuksi.
Olen saanut nähdä perhehoidon parissa arjen ihmeitä, kun ihminen on katsonut elämää jopa 100 vuotta, elänyt rikkaan ja omannäköisen elämän, jonka jälkeen onkin käpertynyt sisäänpäin yksinäisyyden ja turvattomuuden viedessä elämänhalun.
Olen saanut myös nähdä sen, kun ikäihminen omaisineen on päässyt osaksi uutta yhteisöä, perhettä ja kotia, jossa tulee arvostavasti kohdatuksi. On ollut hienoa kokea ja nähdä kun ilo ja elämä palaavat takaisin näihin 100 vuotiaisiin silmiin. Tavallinen elämä ja arki hoitavat. Osallisuus ja toimijuus ovat myös ikäihmisten oikeus.
Vanheneminen koskettaa meistä jokaista. Ei vanhenevia tarvitse eristää yhteisöstä, vaan voimme ajatella ikäystävällisessä yhteiskunnassa olevamme etuoikeutettuja saadessamme ammentaa elämänviisautta ja kokemusta näiltä itseämme kokeneemmilta ihmisiltä. Meidän nuorempien tehtävä on huolehtia siitä, että se tehdään mahdolliseksi.
Me tarvitsemme kaikki olemassa olevat hoivamuodot ja niitä tarvitaan myös kipeästi lisää. Hoivan ja hoidon antajien monimuotoinen verkosto on se, jolla turvaamme hoivaavien käsien riittävyyttä sekä elämänlaatua ikäihmisille ja heidän läheisilleen tavallisiin koteihin nyt ja tulevaisuudessa.
Ikäihmisten Perhehoito tarvitsee rinnalleen sairaanhoitoa, ikääntyneiden sairaanhoito tarvitsee rinnalleen monimuotoista perhehoitoa ja omaishoito tarvitsee rinnalleen sekä sairaanhoitoa että perhehoitoa. Tämä rinnakkain kulkeva, toisiaan tukeva yhteistyö turvaa ikäihmisten kodissa asumista mahdollisimman kauan. Näillä tekijöillä saavutamme vahvimmat inhimilliset sekä myös taloudelliset vaikuttavuustekijät.
Paljon on tehty, mutta paljon työtä vielä tarvitaan, että perhehoidosta saadaan irti kaikki se potentiaali mihin sillä on mahdollisuus päästä vaikuttamaan.
Perhehoidosta on saatava turvallinen toimintamuoto myös elinkeinon näkökulmasta. Perhehoitajana toimivilla ihmisillä on oltava varmuus siitä, että asukkaita ohjautuu perhehoitoon ja että perhehoitajuudella voi elää. On oltava myös tieto riittävästä turva- ja tukiverkosta.
Perhehoito pysyy pienenä, ellei siihen panosteta ja tämä on valintakysymys, se on vahvasti myös ARVOVALINTA. Se on valinta, joka alkaa hyvin nopeasti tuottamaan vaikuttavuustietoa myös siitä, kuinka perhehoidolla voidaan vähentää raskaampien palvelujen tarvetta niin että resursseja vapautuu niitä enemmän tarvitseville.
Tämä kehittämistyö ei olisi onnistunut yksin. Minulla on ollut onni kohdata upeita ihmisiä ja olla osa suurta verkostoa. Näiden avulla on mahdollistunut ikäihmisten perhehoidon edelleen kehittäminen. Tässä yhteydessä haluan lausua kiitokset muutamille ihmisille, jotka ovat tätä matkaani olleet mukana kulkemassa. Ensimmäiset kiitokseni menevät jo seuraavaan kotiin siirtyneille voimanaisille. Suuri kiitos kuuluu ihmiselle, joka kertoi minulle ikäihmisten perhehoidosta. Ikäihmisten perhehoito oli juuri ottamassa ensimmäisiä virallisia askeleitaan Suomessa. Hän oli oma mummini Raili Toivanen. Tuolloin toimin hänen omaishoitajanaan. Mummini seurasi koko loppuelämänsä ajan taivaltani ikäihmisten perhehoidon parissa ja elämänsä loppuun saakka hän perehdytti oman hoivakotinsa hoitajia suomen perhehoidon tilanteesta.
Toinen näistä minuun vaikuttaneista voimanaisista on tämän kehittämistyön alkutaivalta vahvasti tukenut silloinen esihenkilöni ja hyvä ystäväni rehtori Ulla Kakkonen. Kiitos siis myös koko Kiteen kansanopistolle johtokuntineen siitä, että uskoitte perhehoitoon ja mahdollistitte aloittamani kehittämistyön.
Haluan kiittää nykyistä työnantajaani Perhehoitoliittoa, joka on tukenut minua omassa toiminnassani kaikki nämä vuodet. Tässä yhteydessä haluan mainita myös nykyisessä tehtävässäni Perhehoitoliitossa toimineen edeltäjäni Maria Kuukkasen sekä asiantuntijana toimineen Raija Leinosen, jotka omalla toiminnallaan ovat olleet avainasemassa synnyttämässä ikäihmisten perhehoidon koulutusmallia ja kehittämässä ikäihmisten perhehoitajuutta suomessa. Kiitos vahvasta tuesta ja kannustuksesta.
Tämän kehittämispolun varrelle mahtuu paljon ihmisiä, joiden kanssa olen saanut jakaa uskoa perhehoitoon. Minulla on ollut suuri etuoikeus saada valmentaa satoja perhehoitajia, olla mukana perustamassa perhekoteja sekä osallistua perhehoitajien elämään näiden kohta viidentoista vuoden ajan. Olen saanut teiltä paljon voimaa ja ymmärrystä, joka on tukenut minua omassa tehtävässäni perhehoidon kehittäjänä. Olette myös avanneet kotinne, perheenne ja sydämenne perhehoidon edistämiseksi.Tehtävänne on todella arvokas!
Olen saanut paljon ystäviä perhehoidon kautta. Muodostamme kuin omanlaisen erilaisen perheen. Kiitos siitä, että teistä jokainen omalla tavallaan taistelee perhehoidon puolesta.
Valtavan suuri kiitos kuuluu omalle perheelleni. Kiitokset miehelleni Karille, sinä olet mahdollistanut tämän tien kulkemisen minulle. Olet huolehtinut meidän yhteisestä kodistamme ja lapsistamme silloin kun minun on täytynyt olla muualla tehtäväni vuoksi. Olet aina nähnyt sen palon, joka minulla on tämän asian eteen ollut. Olet valanut minuun uskoa silloinkin, kun en itse ole itseeni jaksanut uskoa. Kiitos omille rakkaille lapsilleni Jaanille, Joonalle, Ainolle ja Aaronille siitä, että olette ymmärtäneet tämän asian merkityksen äidille, vaikka se on tarkoittanutkin myös poissaoloa luotanne. Kiitos siitä tuesta ja kannustuksesta, jota olen teiltä saanut.
Kun katson tätä matkaa taaksepäin, ymmärrän, että lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon ja olen siitä kovin kiitollinen. Paljon on tehty työtä eri maakunnissa, että perhehoito vahvistuisi ja mahdollisimman moni voisi elää perhehoidon kautta hyvää elämää.
Minulle itselleni työskentely perhehoidon parissa on kuin olisin tullut ammatillisesti kotiin.
Nyt tieni on johtanut siihen, että saan tehdä työtä ihmisen ja perhehoidon parhaaksi perhehoitoliitossa upean ja omistautuneen tiimin kanssa.
Näinä aikoina, kun huominen on monella tavalla epävarmaa, on tärkeää saada uskoa hyvään. Siihen että meillä myös maamme johdossa, poliittisissa päättäjissä ja hyvinvointialueilla sekä asiantuntijayhteisöissä työskentelee henkilöitä, jotka uskaltavat tehdä työtään myös sydämellään.
Yhdistetään siis voimamme, että huominen päivä olisi aina edeltäjäänsä valoisampi meille kaikille. Että myös isossa kuvassa huomioisimme asiat ennen kaikkea ihmisen parhaaksi.
Haluan päättää puheenvuoroni kovin arkisesti mutta arvokkaisiin Paula Piiroisen sanoihin;
”Armollisuus liikkuu levollisena siellä, missä tiedetään tavallisuuden olevan täydellistä”.
